Yksi testamentti

Olen pitkään pohtinut, että minun pitäisi tehdä kaiken varalle testamentti. En kuitenkaan ole vielä toistaiseksi saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Viime vuonna kun äitini kuoli, niin asia oikeastaan konkretisoitui perunkirjoituksissa. Siinähän listataan vainajan ja lesken omaisuus ja määritellään, mitä kuuluu kuolinpesälle ja mikä jää leskelle noin karkeasti sanoen. Tässä tapauksessa perimme sisareni kanssa äidiltäni osuuden mummoni kuolinpesästä, jota ei oltu vielä jaettu.

Tutustuttuani mummon perukirjaan selvisi minulle, että hänellä on testamentti. Siinä hän ilmaisee viimeisen tahtonsa. Oikeastaan tässä kohtaa näin ensimmäistä kertaa elämässään testamentin. Paljon näistä tapauksista on lukenut, mutta asia ei ole kovin paljoa kiinnostanut.

Aloin sen myötä tutkimaan perintökaarta ja sen mukaan omaisuuteni menisi isälleni, jos sattuisin kuolemaan. Tämä siksi, koska elän avoliitossa puolisoni kanssa. Pahimmillaan hänen pitäisi kaiken surun keskellä muuttaa pois, jos perikunta niin esittäisi. Avopareilla kun ei paljon suojaa ole toisiinsa nähden. Sen vuoksi selvittelin jo viime vuonna hieman tahoja, jotka voisivat tehdä testamentin. Raskaan syksyn aikana energiat eivät riittäneet siihen, että olisin käynyt testamentin rustaamassa. Toisaalta nyt tuli otettua hieman aikaa äidin kuolemaan ja vähän pohdittua sitä kenelle omaisuuden haluan testamentata. Varsinkin näin piensijoittajana haluan, että sijoitukseni menevät kuolemani jälkeen ihmiselle, joka ymmärtää hieman sijoittamisen päälle. Avopuolisoni on melko hyvin sijoittamisesta perillä. Toisaalta olen myös elänyt hänen kanssan pisimpään ja voin sanoa, että hän on minun elämäni nainen, jolle haluan kaikkea parasta.

Sovimme lakimieheni kanssa tapaamisen testamentin tekoon. Aluksi listasimme kaiken omaisuuteni ja kävimme sen listan hänen kanssa läpi. Tässä tapauksessa testamentin teko oli melko vaivatonta. Päädyin siihen, että hankkimani omaisuus menee avopuolisolleni, mutta perimäni omaisuus sen sijaan jää sisarelleni. Päädyimme myös varmistamaan sen, että avopuolisoni tai sisareni puoliso eivät tulevaisuudessa pääse hyötymään perinnöstä, jos he sattuisivat eroamaan tai menemään uusiin naimisin. Tätä asiaa oli jännä päässä pyöritellä. Elämä kuitenkin jatkuu kuoleman jälkeen, joten suruajan jälkeen saattaa hyvinkin olla ja olisi jopa toivottavaa, että nykyinen kumppanini jatkaisi elämää ja löytäisi jonkun uuden ihmisen. Kun paperi saatiin tehtyä, niin laitoin nimen paperiin ja kaksi todistajaa allekirjoittivat sen. Tärkeä seikka, joka kannattaa huomioida testamenttia tehdessä. Aikaa tähän prosessiin meni tunti.

Suosittelen jokaisen lukijan pohtimaan sitä, että olisiko itsellä tarvetta testamentille. Voin myös suositella asianajaja Harri Kontturin kirjaa Saisiko olla yksi testamentti? Siinä käydään case esimerkein läpi erilaisia hänen urallaan sattuneita tapauksia. Myös asianajaja Sanna Svahn antaa hyviä ohjeita blogissaan, joilla pääsee varmasti hyvään alkuun.

Advertisement

Mitä jos kuolisin?

Näin pääsiäisen aikoina tuli eräässä ruokapöytäkeskustelussa puolisoni kanssa keskusteltua rahasta. Hän siinä ynnäili, minkä verran minulla onkaan omaisuutta ja hämmästeli ääneen, että onhan tuota kertynyt. Hän on oikeastaan ainoa ihminen, joka tietää suhteellisen tarkasti kokonaisomaisuuteni arvon. Tällä tarkoitan autoa, asuntoa ja sijoitusvarallisuuttani, mitä minulle on eläessäeni kertynyt.

Keskustelun tuoksinnassa tuli puheeksi ajatus siitä, että mitä tapahtuisikaan, jos minulla todettaisiin jokin sairaus, minkä vuoksi saisi elinaikaa vain muutaman vuoden. Mitä sitä tekisikään, kun omaa tuollaisen omaisuuden? Varmasti pyrkisin sairaslomaa hakemaan ja saamaan hyvää hoitoa, jotta viimeiset ”ajat” eivät menisi täysin tuskaisesti. Tosin Suomessa yhteiskunta antaa erittäin hyvää erikoissairaanhoitoa kansalaisilleen, joten en jaksa uskoa, että kauheasti voisin rahalla tilannettani muuttaa paremmaksi.

Realisoinsinko sijoitukseni ja nauttisinko elämästäni vai kuinka viettäisin aikaani? Siinä on kysymys, jota ei ole hirveästi tullut ajateltua. Kuitenkin itselläni odotettavissa oleva elinajanodote pyörii n. 70 vuoden kieppeillä findikaattorin mukaan.

Jos kuitenkin eläisin vain jonkin vuoden tästä eteenpäin, niin asioita pitäisi järjestellä, jotta asiat olisivat yksinkertaisia minun läheisilleni. Juridisesti pätevä testamentti täytyisi laatia niin omaisuuden, kuin elintenkin suhteen. Osan sijoituksista voisin testamentata, sillä uskoisin kuitenkin pystyväni tekemään muullakin varallisuudellani mukavia asioita, vaikka en kaikkea käyttäisikään omaan elämääni viimeisinä vuosina. Jos päätyisin testamenttaamaan osakkeitani, niin minun täytyisi löytää sellainen henkilö, joka ymmärtää sijoittamisesta jotain.  Joku sellainen, joka ymmärtää korkoa korolle ilmiön päälle, eikä realisoi kaikkea heti ensimmäisten lasku päivien jälkeen.

Osan varallisuudesta voisi myös lahjoittaa haluamilleni henkilöille. Lahjaverotus muuttui vuoden vaihteessa niin, että nyt on mahdollista lahjoittaa alle 5000 euron arvoinen lahja, ilman että siitä menee veroa. Ei ollenkaan huono asia.

Monenlaisia vaihtoehtoja on olemassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia ratkaisuja muut ovat pohtineet mahdollisen ”sairastumisen” suhteen. Oletteko laatineet testamentin kaiken varalle vai koetteko, ettei asialla ole suurta merkitystä.