Talouden hallinta

Palkkapäivän koittaessa sitä tulee palattua ajatuksissa ajatukseen ihmisten talouden hallinnasta. Itselleni on selvää kuinka paljon minulla rahaa menee kuukaudessa kiinteisiin kuluihin. Näihin luen asumisen kulut eli asuntolainan lyhennyksen, vastikkeen, veden ja sähkön. Nämä kulut pysyvät melko vakaina kuukaudesta toiseen. Tosin sähkö ja vesilaskuissa on tapahtunut nousua yhtiöiden hintojen korotusten vuoksi. Myös kotivakuutus tulee jyvittää jokaiselle kuukaudelle.

Tietoliikennekuluni ovat pysyneet melko vakaina, joskin eräs operaattori pääsi yllättämään vuoden vaihteessa ja laski kuukausi hintaansa omatoimisesti. Kiinteäliittymäni on määräaikainen, joten tälläistä yllätystä en olisi osannut odottaa. Puheluihin ja mobiilidataan menee tuon lisäksi n. 20€ kuukaudessa, jota pidän varsin kohtuullisina.

Auton omistajana täytyy rahaa budjetoida myös autoilun kuluihin. Nykyinen autoni on sen verran bensa pihi, että pystyn autoilemaan sillä tankillisella bensaa kuukauden ajoni. Auton huoltoon menee jokunen satanen per vuosi. Autovakuutus ja ajoneuvovero kuuluvat myös jokaisen autoilijan pakollisiin menoihin. Auton arvon alenemaa, en ole jaksanut laskea, vaikka auton hinta jatkuvasti laskee. Autoiluun menee kuukaudessa rahaa keskimäärin n. 150€-200€. Tämän lisäksi auton uusiminen kun vanhaa autoa ei enää jaksa katsella.

Ruoka on meille kaikille pakollinen kuluerä. Ruokaan olemmme budjetoineet puolisoni kanssa 200€ hengeltä, jolla pyrimme hoitamaan taloutemme ruokaostokset. Syön töissä työpaikan ruokalassa, koska ruoka on siellä monipuolista ja vaihtelevaa. Toki kotoa ruokaa tekemällä pystyisi säästämään, mutta tässä tapauksessa voin sanoa ostavani aikaa sillä, että voin kävellä suoraan valmiiseen pöytään. Joten ruokaan menee n. 350€ kuukaudessa. Tässä kohtaa pitää tunnustaa, että minussa elää jonkinlainen kulinaristi. Vierailemme puolisoni kanssaravintoloissa kerran pari kuukaudessa ja nautimme hyvästä ruuasta. Sellaista meidän yhteistä aikaa toisillemme. Toki joskus myös hyvässä seurassa tuttaviemme kanssa. Tähän menee 50 – 100€ riippuen paikasta. Viihteellä tulee harvemmin käytyä, mutta silloin tällöin käyn kavereideni kanssa baarissa yhdellä.

Lisäksi olen ottanut netflixin, josta tulee seurailtua eri sarjoja.

Kaiken kaikkiaan näistä muodostuu kuluja n. 1200€ kuukaudesssa. Jos ja kun pääsen aikanaan asuntolainastani eroon nuo kulut lähes puolittuvat ja näin ollen sijoittamiseen jää paljon paremmat mahdollisuudet. Mielestäni jokaisella ihmisellä pitäisi olla käsitys omista menoista ja tuloista, jotta voi tehdä suunnitelmallisia päätöksiä oman elämänsä suhteen.

 

Mainokset

Rahankäyttö menee tunteisiin

Olen huomannut rahaa käyttäessäni, kuinka tunneperäistä se toisinaan onkaan. Vaikka minulla olisi rahaa ostaa vaatteita tai jotain muuta tärkeää, niin silti pääkopassani tulee toisinaan huono fiilis kun käytän rahaa. Tämä korostuu kun joudun tekekemään yllättäen investointipäätöksen.

Kun mietin mistä tämä voisi johtua, niin varmasti yksi asia on se, että olen melko turvallisuushakuinen ihminen. En siis pidä yllätyksistä. Pidän siitä, että minulla on hallinnassa raha-asiani, eikä siihen sovi yllätykset laisinkaan.

Jos olen suunnitellut, että hankin vaikka uudet farkut tai vien autoni huoltoon, niin se tulee jotenkin prosessoitua ajatuksissa siten, että siihen osaa asennoitua oikein. Autohuolloissa monesti arvioitu huoltohinta saattaa muuttua, jos löytyy jotain, mutta tähänkin pystyy vaikuttamaan siten, että pyytää huoltotarjouksen kirjallisena. Huoltotarjous ei saa ylittyä 10% enempää, ellei asiasta ole sovittu asiakkaan kanssa. Tämänkin opin vasta jokin aika sitten kun asiasta tuli keskustelua työpaikalla. Kannattaa oikeasti hyödyntää tämä asia.

Rahankäyttö menee myös tunteisiin, kun aletaan puhua velasta. Itse olen ihminen, joka ei voisi kuvitella hyöläävänsä luottokortilla tulevan kuukauden palkkaa jo etukäteen. Omistan toki luottokortin, mutta ennen kuin alkaisin sitä käyttämään pitäisi todella monen asian mennä pieleen. Luottokortti on lähinnä pahanpäivän varalle.

Asuntolainan olen kokenut järkevämmäksi lainaksi, eikä sitäkään ole tullut otettua liikaa. Näin pystyn nukkumaan yöni paljon paremmin. Kun tiedän, että voisin tarvittaessa maksaa kaiken velan pois, niin oloni on paljon parempi. Nettovelattomuus ei ole ollenkaan huono fiilis.

Mitä huonoa tässä sitten on? Jos ajatellaan sijoittamista, niin tälläinen turvallisuushakuisuus rajoittaa velalla sijoittamista. Sijoitusasuntojen hankkimista varten pitäisi olla valmis käyttämään velka vipua ja ottamaan satojatuhansia velkaa. Myös osakesijoittamisessa lienee paikkoja, jossa velalla pystyisi tekemään suurempaa tiliä.

Tietyllä tapaa rahankäytössäni on jonkinlainen rajoitin. Kun sijoitan osakkeisiin, niin teen sen suunnitelmallisesti. Meillä kaikilla lienee jonkinlaisia tunnekokemuksia rahasta. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne asiasta.

 

Osuuskaupan osuuksia

Vuosi vaihtui ja tammikuu on käsillä. Vuoden vaihteessa tuli tehtyä sijoituksia S-ryhmän osuuskuntien jäsenyyksiin. Tästä sijoitusmahdollisuudesta olen maininnut monelle tuttavalle, jotka miettivät uskaltaisiko rahojaan sijoittaa. Moniahan pelottaa pääoman menetys, joskin paremmin sen saman rahan hävittää siellä Veikkauksen pelipisteellä. Ihmisten on kuitenkin helppo ymmärtää, että pääoma tuskin häviää, ellei S-ryhmän kauppa totaalisesti hyydy. Lisäksi S-ryhmän lonkerot ovat mukana lähes kaikessa kuluttajabisneksessä lastentarvikkeista hautaustoimintaan. Tästä kaikesta toiminnasta S-ryhmä tekee melko hyvää tulosta, jonka se voi jakaa omistajajäsenilleen osuusmaksun korkona. Osuuskaupat saavat vuosittain päättää itse maksamansa koron määrän. Parhaimmillaan se voi olla kymmeniä prosentteja. Varsin hyvä tuotto sijoitetulle pääomalle ja tämä lähes riskittömästi. Harva on tästä ”sijoitusvaihtoehdosta” tietoinen.

Itse sijoitin rahani kolmeentoista eri osuuskauppaan. Aikaa tähän meni puolituntia ja nimeä sai olla kirjoittamassa n. 30 kertaa papereihin. Tämänkin asian voisi varmasti tehdä yksinkertaisemmaksi. Asiakaspalvelijalla ei ollut mitään ongelmia tälläiseen toimeksi antoon. Maksun sai suorittaa kerralla, kun kaikki paperiasiat oli hoidettu. Osuusmaksut maksetaan S-pankin tilille, joten tätä varten avattiin myös tili. Lisäksi S-pankilta haettiin Visa-luottokorttia, jotta voin höylätä sitä ja kerryttää bonuksia ko. ketjun toimipisteissä. Tämä on maksuton luottokortti, eikä pankkipalveluistakaan mene kuukausimaksua. Sen sijaan luottokortista menee tilinhoitomaksua 2€ per lasku, mikäli laskutettavaa on kuukauden lopussa. Tämä on siis tilanne tammikuussa 2017. Kannattaa tutkia ehtojen tilanne siinä vaiheessa, kun itse luottokorttia hakee.

Aiemmin en ole luottokorttia omistanut, mutta nyt sellainen sitten tulee lompakkooni. Luottokortti on varsin kätevä, jos ja kun tekee ostoksia ulkomaisista verkkokaupoista tai ostaa palveluita eri palveluntarjoajilta internetistä. Myös matkoja ja erilaisia yllätyksiä varten on hyvä pitää useamman palveluntarjoajan kortteja lompakossa. Jokaisella pankilla on huoltokatkoja ja häiriöitä vuoden varrella, joten jonkinlainen hajautus kannattaa tehdä. Käteistä nykyään harvemmin tulee kannettua kuitenkaan mukana, joskin muutaman satasen varaaminen ei olisi huono ajatus kenellekkään.

Kerranhan sitä vaan eletään

Tämä lause on todella tuttu monien ihmisten suusta.Tuntuu, että ihmisiä ei paljon kiinnosta tulevaisuus. Halutaan ns. elää hetkessä. Itse sitä joutuu toisinaan hämmästelemään sitä, kuinka lyhytnäköistä monien ihmisen ajatusmaailma onkaan. Kun palkkapäivä koittaa, niin silloin moni tuntuu maksavan luottokorttilaskujaan, kun sitä on menneen kuukauden aikana tullut vingutettua. Hetken päästä todetaan, että tili tuli, tili meni.

Säästäväisyys ei tunnu olevan tänä päivänä mikään hyve, päinvastoin. Jos et kuluta, niin sitähän saattaa jäädä paitsi jostain. Uusin älypuhelin on oltava, jotta sosiaalinen paine ei käy liian suureksi. Monelle miehelle auto tuntuu olevan sellainen pyhälehmä, jonka on oltava parempi, hienompi ja tehokkaampi kuin naapurilla. Mielestäni hankintoja ja investointeja tulisi tehdä omien tarpeiden mukaan, ei sen mukaan mitä kaveri on mennyt hankkimaan. En myöskään kannata sitä, että säästetään itsemme kuoliaaksi. Kyllä elämästä saa ja pitää nauttia.

Kun joskus kahvilla sattuu mainitsemaan jotain sijoittamiseen liittyvää, niin moni tuntuu hämmästelevän sitä, kuinka jollain on tuollaiseen ylipäätään varaa. Jos pystyy säästämään kymmeniä prosentteja palkasta ja sijoittamaan säästöjään pitkäjänteisesti, niin kyllä sitä väkisinkin jää rahaa säästöön. Toiset vain eivät ole niin herkkiä kuluttamiseen. Itsekin saan joskus kuulla, että ostaisit nyt jotain. Sosiaalinen paine tuppaa painamaan meidän jokaisen päälle tavalla tai toisella. Toisaalta itsellä on eräänlaisia ”liipaisimia”, joiden jälkeen voin hyvillä mielin kävellä kauppaan ja ostaa haluamani asian, eikä tarvitse miettiä onko minulla tähän varaa.

Psykologisesti vastavirtaan pyrkiminen ei varmasti ole meistä kaikille helppoa. Sosiaalinen paine on vain liian suuri. Silti uskoisin säästämisen onnistuvan meiltä jokaiselta, jos vain tahtoa asiaan on. Jos olet taipuvainen kuluttamaan palkkatilisi tyhjäksi, mutta haluaisit kuitenkin säästää, niin olisiko järkevää siirtää pieni osa palkasta toiselle tilille? Sellaiselle tilille, josta et rahoja pääse siirtämään kuin menemällä pankkikonttoriin. Jokin tälläinen tapa voisi auttaa monia tekemästä niitä impulsiivisia ostoksia ja aloittamaan säästämisen. Tästä tavasta on moni muu bloggaaja kirjoittanut.

Kuluttaminen on hyvin yksilöllistä. Perheellisen taloudessa kulutus on huomattavasti suurempaa kuin sinkkutaloudessa. Kuluttamiseen vaikuttaa myös kotoa opitut rahankäyttötavat. Lapsiperheellisen säästäminen voi hieman hidastua kun toinen vanhemmista on kotona hoitamassa lapsia. Jos äiti on kotona kolme vuotta, niin tarkoittaa se 53 479€ menetystä tuloina ja eläkkeinä. Suuri summa monelle kotitaloudelle. Säästämällä hieman ennakolta pystyy nämäkin elämän ainutlaatuiset hetket viettämään kotona lasta hoitaen vähemmällä stressillä.Lapsen hankkimisen kuluista on Suvun Viisain mies kirjoittanut ansiokkaasta blogissaan.

Joulun lähestyessä kulutuskäyttäytyminen hakee huippuaan. Jokaisen meistä kannattaa kuitenkin pohtia, voisiko jotain jättää säästöön tulevaisuuteen.