2020 taantuma

Vietän nyt pitkään kaipaamaani lomaa. Tämä kevät-talvi on ollut melkoinen muutos meidän kaikkien elämään. Olen pohtinut asiaa talouden näkökulmasta, koska se aihe on mielestäni melko hyvin jäänyt taustalle, vaikka se kulkeekin käsikädessä globaalissa maailmassa tämän korona-viruksen tuhojen rinnalla. Osa yrityksistä on varmasti huomannut sen toiminnassaan vähenevinä asiakasvirtoina, kun kuluttajat ovat vetäneet kulutuksen jäihin osittain vapaasta tahdostaan, osin pelon vuoksi. Moni kuluttaja on saanut lomautuslapun, kun töiden tekeminen on tehty mahdottomaksi erilaisten rajoitusten vuoksi. Asiakas ei laske ulkopuolisia työskentelemään tiloihinsa tai sitten alihankintaketjussa on tapahtunut täydellinen stoppi, kun jokin oleellinen komponentti ei syystä tai toisesta liiku sinne minne pitäisi. Tähän lisäksi erilaiset matkustuskiellot, niin johan tämä alkaa hiljalleen näkyä ympäröivässä maailmassa.

Miten tämä sitten näkyy tavallisen kuluttajan arjessa? Ne, joiden jälkikasvu on kotona, saavat tehdä ruokaa entistä enemmän, vaikka yhteiskunta ei kouluruokailun lopettamista juurikaan kompensoi. Toki on kuntia, jotka ovat tarjonneet ruokakasseja koululaisten perheille. Osaa töistä ei voi tehdä etänä, joten monenlaisia järjestelyjä arjen järjestely vaatii. On myös paljon lapsia, jotka saattavat jäädä vaille lämmintä ruokaa, kun vanhemmat eivät välttämättä kykene pitämään huolta itsestään saati lapsistaan. Toki kotikokkailu on yleistynyt, kun muut vaihtoehdot ovat pääosin muuttuneet take away ruokailuiksi. Vähemmällä rahalla sitä kotona tekee kuitenkin suuremman määrän ruokaa perheelle kuin, jos kävisi pikaruokaa syömässä perheen kanssa.

Uutiset ovat kertoneet siitä, kuinka ihmiset ovat hakeneet pankeiltaan lyhennysvapaita asuntolainoihinsa. Se on mielestäni fiksua tässä kohtaa, jotta oma kassa saadaan kestämään pidempään. Huolestuttavaa sen sijaan on se, millaisella varakassalla ihmiset ovat liikenteessä. Paljon on niitä, joiden talous menee heti miinukselle, jos se seuraava palkka syystä tai toisesta jää tulematta. Nyt niin näyttäisi käyvän, kun lomautusten vuoksi työttömyyskassat ovat ruuhkautuneet ja rahaa saattaa olla tulossa vasta kuukausien päästä. Ei kuulosta hyvältä.

Tässä kohtaa pitäisi pyrkiä sopeuttamaan omaa kulutusta, mutta kuinka moni pystyy siihen? Ei ole helppoa sulkea erilaisia tilauspohjaisia kanavapalveluita ja vastaavia, kun niihin on jo tottunut. Tai jos hieno uusi auto on ostettu rahoitukselle, niin kuinka vaikeaa mahtaakaan olla vaihtaa auto sellaiseen, joka sopii tähän elämäntilanteeseen. Mitä naapuritkin siitä ajattelevat?

Kaiken tämän sumun keskellä saattaa uhata jäälautta, jota kohti seilaamme onnellisina ymmärtämättä sitä, että kohta rysähtää. Ensin katoaa yritysten tilaukset, lomautukset muuttuvat irtisanomisiksi, asunnot menevät myyntiin, kun niissä ei ole varaa enää asua jne… Tämä kaikki kun tapahtuu tarpeeksi monelle yht’aikaa globaalissa maailmassa, niin mahtaa jälki olla todella kaunista.

Tämmöinenkö tulevaisuus meillä on edessä? Toivottavasti olen väärässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s